Mustat silmät, ruskea tukka vai miten se laulu nyt menikään. No, joka tapauksessa olen tämän valtakunnan uusi bloggari. Kaikki alkoi siitä, kun anoppini otti minut mukaansa hopeatyökurssille. Mopo karkasi käsistä ja kursseilla on tullut käytyä. En todellakaan tiennyt, että tästä tulee näin mieluisa harrastus.
Elämä on, näillä mennään ja asenne ratkaisee aina!
Ah, minäpä katselen kuukissoja aina kun olen punkassa. Minulla on ollut Onni ja Ilo roikkumassa jo usean vuoden ajan esillä, se on myös merkkinä hyvästä ystävyydestä vuosien varrella, rinnalla oomme, toinen toistamme tukien, ilossa ja suruissa. On ihana omistaa ystävä,,,,,eikö vain? Vähän helpotusta elämään ja aurinkoista kevättä toivotan Kissanaiselle! Terkuin Cee.
Suunnilleen sen verran aikaa on mennyt, hui miten aila kuluukin nopeasti! Alussa Onni ja Ilo kuutamoyössä oli keittiön ikkunalla, mutta sitten sijoitin sen makuuhuoneeseen, aina kun olrn sängyssä ennen nukkumaan menoa, katselen niitä tovin, samoin herätessäni Onni ja Ilo ovat kanssani elämäni loppuun asti:) t: Cee
Ah, minäpä katselen kuukissoja aina kun olen punkassa. Minulla on ollut Onni ja Ilo roikkumassa jo usean vuoden ajan esillä, se on myös merkkinä hyvästä ystävyydestä vuosien varrella, rinnalla oomme, toinen toistamme tukien, ilossa ja suruissa. On ihana omistaa ystävä,,,,,eikö vain? Vähän helpotusta elämään ja aurinkoista kevättä toivotan Kissanaiselle!
VastaaPoistaTerkuin Cee.
Joko alkaa olla kymmenen vuotta, kun Onni ja Ilo saivat kodin teiltä? Ja juuri ystävyytemme merkiksi laitoin tämän työn blogiin :-).
VastaaPoistaSuunnilleen sen verran aikaa on mennyt, hui miten aila kuluukin nopeasti!
VastaaPoistaAlussa Onni ja Ilo kuutamoyössä oli keittiön ikkunalla, mutta sitten sijoitin sen makuuhuoneeseen, aina kun olrn sängyssä ennen nukkumaan menoa, katselen niitä tovin, samoin herätessäni
Onni ja Ilo ovat kanssani elämäni loppuun asti:)
t: Cee