Tiistai-illan mietteitä

Se on sitten tällainen kesä tämä. Mutta ihme ja kumma amppelitomaatit punertavat ja kasvilavalla tapahtuu myös. Että voi onnitella hyviä työntekijöitä ja tietysti itseäänkin. Hyvä meidän joukkue!

Kroppa on vaihteeksi niin jumissa, johtuiskohan tuo istumisesta? Kun fysioterapeutti kysyy mitä olet tehnyt, vastaan etten paljon mitään. Kun hän seuraavaksi kysyy, että miten on muuten mennyt, alankin kertomaan suu vaahdossa kaikesta miten paljon olen koruja tehnyt ja askareluita. Hän vastaa siihen, että no eipä sitten ole kumma, että kroppa on jumi. Mitenkä sitä aina meneekin tuohon samaan halpaan.
Saan ohjeeksi lepäämistä. Mutta kai sitä pitää jotain tehdäkin. Vaan mitä se on? Ei kai koko elämää voi lukea kirjoja ja katsoa televisiota. Vai voiko?