Joka ilta päätän, että menen nukkumaan aikaisin. Joskus onnistun mutta tänään en tai siis eilen, koska ilta ei mennyt niin kuin Strömsössä vaan sisälsi runsaasti vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Kävin nimittäin uudessa hoidossa, joka voisi hivenen lievittää jäykkyyttä kropassani. Ensimmäinen hoitokerta oli viikko sitten ja se oli aika jees vaikka asennon etsimiseen menikin puolet ajasta. Sitten pystyin keskittymään ja kun ohjelma loppui, olisin vielä halunnut maata tuolissa hetken. Oli aika rento fiilis. Aineenvaihduntakin läks käyntiin semmoisella teholla, että voi pojat sentään.
Toinen kerta oli eilen. Otin jopa mukaan oman cd-levyn, koska salilta kuuluva painojen kolahtelu ei auttanut rentoutumisessa. Sanoin tälle tyypille, joka laittoi tehot päälle, että minua ei sitten tarvitse käydä kurkkimassa hoidon aikana, heillä kun on sellainen tapa. Totesin, että huudan jos joku on pielessä. Mut hän totesi, että kuule tää huone on niin kaukana, ettei huutosi kuulu mihinkään. Hmmm....
Hoito sujui hyvin jälleen ja taas läks aineenvaihdunta kiivaasti käyntiin.
Kotona tuli sitten ongelmia kerrakseen. Spastisuus lisääntyi, kivut räjähtivät. Sekä crps:n hermokipuhelvetti että toisenlaiset tuskat tukirangassa. Hermosto elää ihan omaa elämäänsä. Että se nukkumisesta.
Mutta eipä vaivuta synkkyyteen! Elämässä on kuitenkin paljon hienoja ja hyviä asioita kuten vaikka: eilinen äitienpäivä! Ja sade, joka tuo esiin luonnon vehreyden, tosin tänne sitä sadetta luvattiinkin ihan sairaan paljon. En tykkää. Kivut leimahtavat jälleen uuteen nousuun. Mut takaisin aiheeseen ja hyviin asioihin. Musiikki on aika jees ja hyvien tv-ohjelmien odottaminen. Yleensäkin odotus on ihanaa. No ei tietenkään mikään lääkärin odotus jos on kolme tuntia myöhässä. Mutta asioilla aina puolensa. Jos pitää vaaleanpunaisista laseista, niin silloin maailma on vaaleanpunainen. Mustista laseista en sano mitään...
Hyvää yötä rakkaat blogin lukijat <3
Aurinkoista päivää, Kissanainen! :-) Toivottavasti sateet on tauonneet teilläpäin. Ens viikoksi on muuten ennusteltu hellekelejä, olethan kuullut? ;-)
VastaaPoistaOdotus on ihanaa, kirjoitat siinä asiaa! Mitä tämä elämä olisikaan ilman odotusta? No, ehkä jotain yllätyksiä, mutta puolet ilosta olisi poissa.
Katselin taas ihaillen noita tekemiäsi uusia luomuksia. Mullakin oli kerran foliosydämet, keltaiset, mutta ne tykkäsivät vähän liikaa leikkiä kanssani piilosta ja lopulta toinen meni semmoiseen hukkaan, ettei löytynyt milloinkaan. Joskus olen pohtinut, että miten foliosydämet valmistetaan... osaisitko kertoa?
Noista lasien läpi katsomisista... Hyvää väriterapiaa ja hoitoa silmille on myös katsella maailmaa lasihelmen läpi. :-D On se jännä, miten tuttu maisema muuttuu värin mukaan. No, nämä nyt on tietysti tämmöisiä toisen kipeän ihmisen selviytymisyrityksiä päivästä toiseen, hiukan vinksahtaneita. Mutta totta on, että esimerkiksi granaatin läpi katselun sanotaan parantavan näköä. Ja arvannet, miksi minulla on sormessani granaattisormus... ;-)
Ihanaa päivää, Kissanainen! <3
Anu-aurinkoinen! Oikein mukavaa, kun kirjoitit! Kommentteja on erityisen mukava saada :-).
PoistaNiistä foliohelmistä, jokos olet koivunlehtien vihreät sydänkorvakorut saanut?