Lukijat

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Avainkaulanauhoja

Pinkillä mennään tänään lujaa. Tässä kähee avainkaulanauha vaikka koruksi. 


Violetti avainkaulanauha on tosi näyttävä livenä. 


Turkoosi-pinkki avainkaulanauha.

Jokunen sananen parin päivän ajalta koruilusta. 
Kiitos Mari Sinulle, kun pyysit avainkaulanauhoja valikoimiin. Uutta on aina kiva opetella tekemään ja näitä erityisesti on tosi mukava tehdä. Samalla on huijattu kipua, kun on keskittynyt mielekkääseen tekemiseen. Aika menee nopeasti ja tulosta tulee, kuten näkyy. 


4.4.2014 uutta tuotantoa.


4.4.2014 ja tässä.



7.4.2014 ja tässä. Livenä värit ovat kirkkaammat. Huvi- ja hyöty samassa korussa.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Näyttävyyttä ranteeseen

Muhkea 1.5 mm hopealangasta Muinaistekniikalla tehty rannekoru. Sopii niin naisen kuin miehenkin ranteeseen, eri lukkovaihtoehtoja saatavilla. 

Oranssilla mennään tänään

Raikasta oranssia hopeakoukuilla. Nämä korut sopivat niin kevään-, kuin kesän- ja syksynkin väreihin. 

Kissat kuutamolla

Kissat kuutamolla, kissaystäville. 

Kevään 2014 kuuminta hottia

V. 2014 kevään hitti muotiväreissä. Simpukankuorista tehty pinkki kaulakoru täydentyy lähiaikoina myös korvakoruilla. Hyvä meidän joukkue!
Hyvä jälki ja hyvät värit, sanoi anoppini, joka opetti minua kutomaan kangaspuilla. Mutta eipä ollutkaan mun laji. En osannut tehdä niin vähän kerrallaan etten olisi kipeytynyt. Tulin niin kippeeksi, etten kyennyt puhumaan koko poppanasta. Ja kävihän tää homma henkeenkin, ei ollu ihan astmaatikon hommoo ja lopulta siitä tulikin pakkolommoo.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Päivää blogiin

Tämän päivän hittisanonta on ollut: "Eipä vissiin." Sitä on tungettu joka paikkaan ja aina se naurattaa yhtä paljon. Hulluilla on halvat huvit, invalideilla ilmaiset :D. 
Nyt jätän blogin hetkeksi... Pärjäilkäähän ja surffailkaa sivuilla ja tehkää suurtilauksia, niin on sitten minullakin elämäntarkoitusta korujen suunnittelun- ja tekemisen muodossa. Näin tästä on kumminkin päin iloa ja onnea! 

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Hulabaloota

Kylläpä oli kiireinen päivä eilen. 
Kävin sairaalassa tutkimuksissa ja kahdesti labrassa. Ei saatu verta normipaikoista ja vasta kolmannella yrittämällä onnistui. Mutta paremmin kuitenkin kuin viimeksi, kun silloin tarvittiin kolme ihmistä ja seitsemän pistokertaa. Sitä ennen tarvittiin 17 pistokertaa. Että voi sitä onnellista, joka pääsee tökkimään suoniani. Tosin, jos tätä henkilöä onnistaa, niin sittenhän hänen päivänsä on pelastettu ja minun tietenkin.

No, sairaalasta fyskaan. Fyskasta apteekkiin. Sieltä kauppaan, jonne minun voimat eivät enää riittäneet. Sieltä kotiin, kunnes 10 km ennen kotia sairaalasta tulleen soiton takia pitikin lähteä takaisin apteekkiin. Tuota ajelua tulikin sitten edestakaisin yhteensä 120 km verran. Sitten vielä illalla ilmeni, että ko. koukkaus olikin turha, kun lääkkeitä ei voinutkaan ottaa. No, aina ei voi voittaa. 

Sunnuntaina rupes ottamaan pattiin, kun kaikki hopeiset Muinaiskaulakorut olivat menneet. Ei ollut edes ranneketjua. No, ei kun tekemään ja siinähän se päivä meni pihtihommissa välillä tietty elpyen. Vähänkö olin ylpeä itsestäni, kun sain korun valmiiksi. Syystäkin! 



sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Aikuiseen makuun

Hopealangasta ruusukorvakorut


LOVE IS...

Tyttöjen juttuja 

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Helou helou

Taas on aika auringon :-)!
Ja jälleen sain ihan ilmaiseksi ruiskurusketuksen. Jälki ei ollut kovin tasainen mutta parempi kuin ei mitään.
Tää on todellinen hyvinvointivaltio. Oi onnea!
No, se taitaa ollakin ainoa asia mikä on hyvin. Eläkkeiden nostosta jaksettiin vouhottaa pitkään. Tottahan se olikin. Nousua 4 e. Sillä ei vielä paljon juhlita. Jaa-a, mitähän tuollakin saa? Pari pakettia Lauantai-makkaraa tai Sunnuntai-margariinia tarjouksesta tai viis tölkkiä arkimaitoa. Sitä ei sitten saakaan viikonloppuna käyttää. Tosin ilman juhliakin olo on kuin pieksetyllä ja huonoa oloa pukkaa. Ja ilman alkoakin saa sisäelintulehduksia.
Mut nou hätä, näillä mennään ja elämä on!


maanantai 10. maaliskuuta 2014

Mopoilua

Mikä keli. Aurinko paistoi, kun tuossa koiran kanssa käytiin mopoilemassa. Meillä oli tehtävä, kun vietiin peltitölkit kierrätykseen. Matkaa kertyi ulkoillessa 5 km. Oi mikä ihana kevätaurinko puhalsi kasvoille. Satuin katsomaan itseäni matkan aikana peilistä, kasvot olivat saaneet uuden värin. Olin ruskettunut. Koira lennätti rapaa kasvoilleni kiitettävästi. Siitä se johtui :D

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Äksöniä

Valmistautumista toimittajan tuloon, tehdään juttua crps:sta. 
Siivoamista ja paikkojen järjestelyä. Muistutamme toisiamme, että toimittaja tulee tekemään juttua crps:sta, eikä kodistamme. 

Sain syliini pienen 10 vk ikäisen kummityttöni. Hänellä oli maitokahvin väriset hiukset. Sitä vauvan tuoksua ei voita mikään. Oi onnea!
Illalla sain kylään vielä kaksi kummityttöäni kera ystävien. Juhlittiin kummityttöni ja hänen tyttärensä syntymäpäiviä kera pitsojen ja kakkukahvien. 

Päivän kruunasi kirje ystävältäni. Mietittiin positiivisia asioita kuten kevättä ja kesää. Taimien istutuksia ja tapaamistamme. Niitä miettiessä aivot saavat jotain muutakin ajattelemista kuin kipu-kipu-kipu. 



tiistai 4. maaliskuuta 2014

Blogin tarkoitus

Helou helou!
Tiedättekö mikä on blogin ja korujen tarkoitus? Se on vastaisku sairauksia vastaan. 
Kun on pientä hommaa ja tulee tulosta, niin se on parasta. 

Vaan eilenpä tapasin lääkärin, joka oli crps-asiantuntija. Että sellaisenkin päivän sain vielä kokea. Jihuu!
Hän opetti kahta kandia samalla ja kandit olivat valppaita ja kiinnostuneita asioista. Tosin ekaksi huvitti, kun toinen kandi myöhästyi ja alkoi sitten kysellä, että mihinkä jättäisi takkinsa. Tuli mieleen, että mitähän tästä tulee. Mutta hyvä tuli. Tuli itsellekin hyvä mieli näistä tulevista lääkäreistä. Ja mikäs sen parempaa on aloittaa viikko kuin olla hyvällä tuulella. 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Kaupunkireissu

Tällaisen kissatarran sain "Hemiläisestä". Oi onnea! 

Kevättä pukkaa

Vapaapäivä.
Tv:n katselua, kiireetöntä oloa, omia hommia, päiväkahvittelua hyvässä seurassa.
Aurinko paistaa, tie on sula ja mopo alla. Pitkä lenkki koiran kanssa ja naapurin kanssa jutustelua. 
Voiko elämältä enää muuta toivoa?